LATU BLOGI

Takana on kohta vuosi (2 päivää vaille) seurantaa. Seurannalla tarkoitan http://ilinc.tokem.fi kirjautumissivun kävijätilastointia. Kysehän on Kemi-Tornion AMK:n ylläpitämästä iLinc palvelimen kirjautumissivusta (kansan suulla puhutaan LearnLincistä).

Kuvaajasta voi havaita käytön tuplaantuminen syksystä 2009 alkaen.

Viime maaliskuussa käynnistin Google analytics seurannan, minkä tarkoituksena oli hieman valaista iLinc käyttäjien “liikehdintää”. Kulunut vuosi on ollut itselleni opettavainen ja tulosten myötä hieman yllätyksellinenkin. Opettavaista tässä seurannassa on ollut se, että mokkulakäyttäjien paikallistaminen on tällä hetkellä mahdotonta; käyttäjien yhteys rekisteröityy monesti jollekin muulle paikkakunnalle (Turun ja Helsingin välille), kuin missä käyttäjä oikeasti sillä hetkellä on. Tämä on asia, joka aiheuttaa ongelmaa myös esim. kohdennetun Internetmainonnan laatimisessa tai vaikkapa “hiilijalanjäljen” oikeanlaisessa laskemisessa. Lisäksi on huomioitavaa, että elämme dynaamisessa IP-osoitejärjestelmässä, joten koneiden IP-numero eli “sosiaaliturvatunnus” muuttuu aika ajoin. Sen vuoksi olen tarkentanut tilastoista ne asiat, joita ei oikeasti voi tarkkana esittää.

Tulen varmaankin piakkoin kertomaan lisää tilastoja, mutta tässäpä hieman iLinc.tokem.fi palvelun vierailutietoa:

- Sivulla käyntien määrä 98936 kpl
- Sivulla käyntejä päivässä keskimäärin 271,8 kpl
- Maksimi päiväkävijämäärä 911 kpl
- Absoluuttisesti yksilöidyt kävijät 25679 kpl (dynaaminen IP nostaa tätä lukua)
- Kävijöitä 6 maanosasta, 53 maasta, 377 kaupungista
- 38% kävijöistä käynyt 9 kertaa tai useammin (dynaaminen IP laskee tätä lukua)
- 8,5% kävijöistä käynyt yli 50 kertaa (dynaaminen IP laskee tätä lukua)
- 46% kävijöistä kävi samana päivänä uudelleen
- Käytetyt selaimet: Internet Explorer 64%, Mozilla Firefox 32%, Safari 1%, selainmerkkejä yhteensä 12 kpl
- Käytetyt käyttöjärjestelmät: Windows 98%, Macintosh 1,6%, käyttöjärjestemämerkkejä yhteensä 7 kpl
- Flash versioita 43 kpl
- Käyttäjien reitti: suoraan sivulle 76,7%, viittaavilta sivuilta 22,8%, hakukoneiden kautta 0,5%

Kävijöiden sijoittuminen maailmankartalla

Kaiken kaikkiaan yllättävintä oli käytön laajuus maanteiteellisesti. Tämä todistaa opiskelijoiden, opettajien ja projektihenkilöiden kansainvälistymisestä. Kotimaata tutkittaessa käyttäjäkartta näyttää ao. kuvan mukaiselta:

Hyvää ja aurinkoista kevättä

Marko Mehtälä

Moni on varmaan jo odotellut uutta juttua tällekin palstalle. Kesästä on vierähtänyt jo hetken aikaa ja lämpöiset kelitkin kohta unohtuneet. Syksyn mittaan ovat monet aiheet käyneet mielessä, mutta tälle “sähköisen muistivihkon” sivulle ne eivät kiireistä johtuen ole päätyneet.

Syksyyn ovat kuuluneet useammatkin työasiat, jotka omalta osaltani ovat järjestäneet asioiden arvomaailmoja. Työkiireiden aiheuttama itsensäsyyllistäminen on varmaankin meidän useimman painolastina. Tai ainakin pitäisi olla. En siis tarkoita sitä, että kaikilla pitäisi olla kauhea kiire töissä, vaan sitä, jos se ei huoleta. Jollakin tavalla ihminen on kuitenkin rakennettu näkemään asioita parempana huomisena, jolloin töitä tehdään uskoen ogelmien ratkeamiseen.

Toisaalta olen myös saanut todistaa tilanteita, joissa asioiden staattisuuden muuttuessa, henkilö tuntee mielipahaa, huolestuneisuutta ja joskus jopa pientä paniikkiakin. Miten joku voi jopa nauttia tällaisesta muutoksesta? Oman käsitykseni mukaan, ihminen pyrkii aina saavuttamaan tietyn stabilisuuden tilan, jopa työelämässäänkin. Moni haluaa työskennellä “mukavuusalueella”. Muutokset tuohon mukavuusalueeseen aiheuttavat edellä kuvattuja reaktioita.

Vierailin lokakuussa Vietnamissa kehitysapuhankkeen suunnittelun merkeissä. Kyseisellä matkalla tutustuin mm. oppilaitokseen joka sijaitsee alueella, missä bruttokansantuote on n. 500 € asukasta kohden vuodessa.  Käytännössähän tämä tarkoittaa kodeissa aaltopeltiseiniä, puhtaan veden ja viemäröinnin puuttumista. Yhden tietokoneen hankkiminen kyseiselle koululle tarkoittaisi meillä vastaavasti 20 tietokoneen hankintaa. Rahan arvo muuttuu. Muuttuvatko ihmisten arvot?

En nähnyt ihmisiä likaisissa vaatteissa, vaikka ainoa peseytymispaikka molemmille oli ruskeana virtaava Mekong joen haara. En kuullut valituksia huonoista elinoloista tai karmeasta historiasta, vaikka monella elämä oli selvillä vain huomiseen. Näin ystävällisiä ja onnellisia ihmisiä, keskustelemassa keskenään, ei siis esiintymässä minulle.

Olemmeko me siis muuttumassa itsekeskeisyyden kauhukuviksi? Onko väärin, jos valituksia kuuluu, kun työ liukuu mukavuusalueelta sivuun? Onko kyse orjuuttamisesta, kun työ viekin enemmän aikaa, kuin siitä maksettava palkka ja sovittu työaika? Mielestäni nuo reaktiot ovat ihan inhimillisiä, itsekeskeisyyshän nousee esiin ääriolosuhteissa. Itsekeskeisyys on myös hyvinvointiyhteiskunnassa yksi pahoinvoinnin merkeistä. Pysyvämmän uuden stabiilin tilan löytyminen taas on jokaisen henkilökohtainen saavutus. Täytyy muistaa, että työ ja töskentely-ympäristö muuttuu, me muutumme siinä mukana.

Etäopetus ja sen eri variaatiot ovat luoneet uusia haasteita meille kaikille. Samalla on kuitenkin kyetty luomaan uudenlaiset opiskelumahdollisuudet myös heille, joilla ei muilla tavoin olisi ollut mahdollisuutta opiskeluun. Syitä voi olla monia: taloudellisia, sosiaalisia, terveydellisiä jne… Tämä totuus on ainakin minua auttanut, kun ”silloin tällöin” olen miettinyt työni mielekkyyttä ja merkitystä. Mielestäni meidän jokaisen on aika ajoin tutkittava työelämämme arvoja. Raha on tietenkin yksi arvoista ja jos joku väittää, ettei raha ratkaise, on työ muuttunut hänelle harrastukseksi. Mutta mitkä ovatkaan ne muut arvot?

Arvokeskustelua viritellen…

-kirjoittaja on edelleen insinööri ja aika lailla epätäydellinen (ettei tulisi väärinkäsityksiä)

Ilmasto lämpenee! Mitä me teemme? Makaamme rantsulla ja nautimme yhä lämpimämmästä auringonpaisteesta, tottakai! Tai tuumaamme ihan niin kuin eräs europarlamenttiin pyrkinyt entinen rallikuski “Kylmä paha, lämmin hyvä” (epäsuora lainaus).

Pitkän tauon (ja lämpimän kesän) jälkeen päätin keskittyä päivittämään jotain uutta luettavaa tänne blogipalstalleni. Monet ovat pyytäneet minulta statistiikkaa synkronisen etäopetuksen käyttöasteesta. Päätin pukea sitä hieman ilmastonäkökantaan sovittaen. Lukijan täytyy ymmärtää, etten osaa kirjoittaa kovin tieteellisesti, joten yritä jaksaa lukea loppuun asti. Kaikki esittämäni käyttöasteluvut ovat kuitenkin täyttä FAKTAA.

Voin ilolla havaita, kuinka Lappilaiset oppilaitokset ovat ottaneet osaa ilmastotalkoisiin. Lukuvuonna 2008-2009 (1. syyskuuta - 31. toukokuuta, loma-ajoilla oikaistuna) Lapin alueelta annettiin 112 188 henkilöoppituntia (45 min = oppitunti) opetusta synkronisesti verkon välityksellä! Se on melkoinen määrä. Kuukausikeskiarvoksi saadaan 14024 henkilöopituntia kuukaudessa. HYVÄ ME!

Aktiivisuutta oli ollut 730 virtuaalisessa luokkahuoneessa. Kuuukaudessa sessioita (sessio=oppitunti) käynnistettiin keskimäärin 1265 kpl. Melkoinen määrä, epäilin lukua itsekin ja sen vuoksi pohdin sitä hieman pidempään. Päivää kohdenhan tuo tekee keskimäärin 60 session aloitusta. Havaitsin, että jotkut opettajista olivat harrastaneet virtuaalityöpaikallaan vierailua oppituntejaan enemmän. He todennäköisesti harjoittelivat asioita ja sehän on hyvä asia. Yhteen sessioon osallistui keskimäärin 11 henkeä.

Nyt alkaakin tässä tarinassa se ilmastoasioihin kantaaottava osuus. Jotta en liioittelisi asioita, pyrin olemaan oletuksissani varsin vaatimaton. Oletetaan, että jokainen opiskelija käyttää omaa autoaan. Oletetaan, että heidän edestakainen ajomatka oppilaitokseen on 50 km. Oletetaan, että he ajavat kaikki uudella Eco Volvolla, jonka päästöarvot ovat 120 g/km. Oletetaan näin, vaikkakin kaikki eivät aja henkilöautolla, vaan matkaavat julkisilla tai kaverin kyydissa, mutta toisaalta harvalla matka on noinkin lyhyt ja vielä harvemmalla on auto jonka päästöarvot ovat noin alhaiset. Mutta oletetaan silti.

Kun sitten tuo verkko-opiskelijoiden joukko tekisi asioita perinteisesti, eli kävisi oppilaitoksessa nuo synkroniset sessiot, matkustaisivat he vuodessa niin paljon kilometrejä, että päätin jakaa luvun kahdella. Todennäköisesti perinteisellä tavalla opiskelevat saapuisivat oppilaitokseen “kahden session ajaksi”, toivon ainakin niin. Kilometrejä syntyisi kuitenkin tämänkin jälkeen 2 783 000 km vuodessa. Nyt astuu kuvioon se Eco Volvo, joka suunnilleen puhdistaa ilmaa pienillä päästöillään. Tuo matkustavien opiskelijoiden joukko muistaisi Suomen ilmastoa  333 960 kg hiilidioksidipäästöllä. Sehän on melkein 334 tonnia!

Muunnetaanpa tuo tonnimäärä päästöoikeuksien kautta rahaksi. Wikipedia kertoo, että hiilidioksidipäästön tonnihinta on 15 euroa. Nopea laskutoimitus kertoo, että rahana tuo säästetty 334 tonnia tekee 5010 euroa. Voisin myydä sen vaikkapa pikkuisen alennettuun hintaan 4990 euroa. Sillähän saisi projektille hyödyllisiä välineitä. Ongelma vain on siinä, että en tiedä kenelle myyn. Kukahan niitä ostaa? Olen lukenut, että sitä kauppaa kuitenkin tehdään…

Mitä tämän pitäisi opettaa meille? Varmaankin monia asioita ja tyhmempikin tajuaa, että on “hölmöläisten hommaa” ympäristönäkökannalta ajattaa opiskelijoita koululle, jollei siihen ole aivan pakottavaa tarvetta. “Myytävänä päästöoikeuksia” -otsikkoa ei silti oltu ajateltu “vitsiksi”. Mielestäni kaikilla meillä olisi oikeus saada mahdollisuus tienata päästöoikeuksilla, ei ainoastaan energiayhtiöillä…

(Muuta laskettua: 334 tonnia hiilidioksidia peittäisi Kemi-Tornio alueen yli 10 cm kerroksella, tai että noilla kilometreillä matkustaisi melkein 4 kertaa kuuhun ja takaisin. Uskomatonta, mutta totta)

- Kirjoittaja on insinööri, hyvää lukuvuoden alkua

Puhdistusainetta niihin haavoihin, joihin skeptikot ovat suolaa kaadelleet. No vitsi, vitsi. Alla olevan tarinan opetus on kai se, että kyllä se toimii.

http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=799326

Onnea Ruth!

Lue, Ook sie kuullu Blogista päivän tapahtumat ja terveisiet Ameriikasta asti…

Siirry Blogiin tästä

-Marko

iLinc 10 versio on nyt testikäytössä. Lue lisää LATU-tiedotteista.

Osa meistä muistaa vielä nuo kuuluisat Marjo Matikaisen sanat, jotka karkasivat eetteriin 16.2.1987 Oberstdorfin MM-kisojen naisten 5 km perinteisen tyylin kisasta. Siinä oman alansa huippuosaaja oli kaatumassa “sukset jalassa” välineistä ja kelistä johtuviin ongelmiin. Tilanteen pelasti huoltojoukot, jotka oikea-aikaisella toiminnallaan saivat ongelman ratkaistua ja lopputuloksena saavutettiin se, mikä oli asetettu tavoitteeksi.

Miten kyseinen tapahtuma liittyy Lapin etäopetuksen tukipalveluihin? Itse asiassa eroa ei ole kovinkaan paljon. Etäopetuksessa, kuten myös urheilussa, tarvitaan huippuosaajien lisäksi toimivat välineet ja osaava huoltojoukko. Etäopetus on välineurheilua, jossa parhaaseen lopputulokseen pääsemiseksi tarvitaan kyseiseen lajiin kehitetyt työkalut. Etäopetuksen välineiden haasteita eivät ole maasto ja vallitsevat kelit, vaan varmatoimisuus, käyttäjäystävällisyys ja kyky taipua opetuksen menetelmällisiin monimuotoisuuksiin.

Nyky-yhteiskunnassa etäopetuksesta on tullut myös tekniikkalaji. Tästä syystä onnistumiseen tarvitaan myös “niitä suksen voitelijoita”. Lapin etäopetuksen tukipalvelut -hankkeen selkäranka muodostuu juuri näistä “huoltohenkilöistä”, jotka pyrkivät tukemaan sitä, että oppimiselle asetetut tavoitteet saavutetaan. Sen lisäksi, että he pystyvät ratkomaan taitavasti opettajien ja opiskelijoiden käytönaikaisia teknisiä ongelmia, he myös osaavat avustaa opettajia toimivimman ratkaisun etsimisessä halutun lopputuloksen aikaansaamiseksi. Tukihenkilö toimii siis etäopetuksen huoltohenkilönä ja valmentajana.

Meille kaikille tärkeintähän on, että opiskelija oppii. Oppiminen sinänsä, oli se sitten toteutettu lähi- tai etämenetelmin, ei ole muuttunut mitenkään.  Se ei kuitenkaan saisi merkitä sitä, että opetusmenetelmät olisivat kiveen hakattuja teesejä. Uudenlaiset apuvälineet ja palvelut tulee huomioida opetusta kehittävänä asiana eikä toiminnan teknisenä jarruna. Kukapa olisi ajatellut vielä jokin aikaa sitten, että oppitunnista voi kirjoitella itselleen muistiinpanot vaikkapa pari päivää myöhemmin tai että maailman suosituiman “tietosanakirjan” kirjoittajaksi pääsee kuka tahansa meistä!

Tämän juuri avatun sivuston kautta on tarkoitus tuoda esiin Lapin etäopetuksen tukipalvelut -hankkeen toimintoja ja kuulumisia. Eikä aina välttämättä niin otsa rypyssä…

Niille nuorille, jotka eivät seuranneet vielä Oberstdorfin MM kisoja ja meille muille, jotka olimme jo ehkä unohtaneet otsikossani käyttämäni voimasanat, olkaa hyvät ja palatkaa siihen hetkeen Ylen Elävän Arkiston kautta:

http://www.yle.fi/player/player.jsp?name=El%E4v%E4+arkisto%2F04983_1

Kisaterveisin

Marko Mehtälä
projektipäällikkö
Lapin etäopetuksen tukipalvelut -hanke